Suistamo - runon ja laulun mahtipitäjä
Ilmakuva Suistamon kirkonkylältä, Pyhän Nikolaoksen kirkko keskellä. Takana oikealla siintää Jänisjärvi, Suistamonjärvi vasemmalla.
Suistamon pitäjä
Suistamon pitäjä sijaitsi luovutetulla alueella Raja-Karjalassa Laatokan pohjoispuolella. Naapuripitäjiä olivat Impilahti, Salmi, Suojärvi, Korpiselkä, Soanlahti, Ruskeala ja Harlu. Sortavalan kaupunkiin oli kirkonkylältä matkaa 45 kilometriä.
Vuoden 1937 Suistamon henkikirjan mukaan pitäjässä oli asukkaita 8166 henkeä. Suistamon kirkonkylä, Loimola ja Leppäsyrjä olivat pitäjän suurimmat kylät. Muita kyliä olivat Ahvenlampi, Alattu, Haapaselkä, Hutjakka, Ihatsu, Jalovaara, Koitonselkä eli Koitto, Kontuvaara, Laitioinen, Muuanto, Petäjäselkä, Pyörittäjä, Piensarka, Suursarka, Shemeikka, Teronvaara, Ulmalahti, Uuksu, Uuksujärvi ja Äimäjärvi. Lisäksi pienempiä, epävirallisia kyliä olivat Maisula, Roikonkoski, Hovinaho, Pulkala, Vaaherselkä, Pollampi, Suurijärvi, Saariselkä ja Vaaherjoki.
Nimi Suistamo mainitaan ensimmäisen kerran Vatjan viidenneksen kirjoissa vuonna 1500. Suistamolaisen perimätiedon mukaan sana Suistamo juontaa sanoista suistui ja maa. Yhden tarinan mukaan Suistamon ensimmäinen asukas Terenti (Teroi) kaatui hiihdellessään Vanhan hautausmaan jyrkkää mäenrinnetta alas. Tapaturmasta udelleille hän oli kertonut rinteeseen päin viitaten: “Tual suitsahdin muah!”.
Suistamolaisia Sortavalan laulujuhlilla vuonna 1906. Edessä vasemmalla Elessei Valokainen, oikealla Iivana Onoila. Takana keskellä Iivana Mišukka, Iivana Shemeikka ja Iivana Bogdanoff. Takana Konstantin Kuokka, Irinja Taronen, Matjoi Plattonen ja Matrona Kyyrönen. Kuva: Museovirasto, I. M. Vartiainen.
Suistamo oli tunnettu erityisesti runolaulun, kanteleensoiton, itkuvirsien ja tarinankerronnan taitajista. Suistamolta on tallennettu merkittävä määrä kalevalamittaista runoutta, säveliä ja itkuja. Suistamolaiset tekivät rajakarjalaista kulttuuriperintöä tunnetuksi myös esiintymällä eri puolilla Suomea, osa jopa ulkomailla asti.
Suistamolaisia runolaulajia ja kanteleensoittajia olivat muun muassa Pedri ja Iivana Shemeikka, Iivana Mišukka, Timo Lipitsä, Stefan (Teppana) Jänis, Maksim Kyyrönen, Iivana Onoila, Iivana Lösönen, Konstantin Kuokka, Iivana Bogdanoff, Ondrei Sotikainen, Iivana ja Pelagia Härkönen ja Elessei Valokainen. Suistamolaisia itkijöitä ovat “Karjalan äidiksikin” kutsuttu Matjoi Plattonen, Maria Ryymin, Oksenja Mäkiselkä, Irinja Taronen ja Matrona Kyyrönen.
Suistamon ääni kuuluu myös nykymusiikissa. Suistamolaistaustainen Loimolan Voima tekee karjalankielistä folkia, Suistamon Sähkö on hakenut inspiraatiota Suistamolta ja myös kansantaiteilija Jaakko Tepon juuret ovat Suistamon Alatun kylässä.
Runolaulun mahtipitäjä
Vainajien maja grobu eli puusta rakennettu hautamuistomerkki Juuan ortodoksisella hautausmaalla.
Idän ja lännen välissä
Suistamo sijaitsi läntisen ja itäisen kulttuuripiirin keskellä. Pitäjän länsiosassa puhuttiin suomen karjalaismurteita ja itäosissa karjalan kieltä. Enemmistö väestöstä oli ortodokseja. Luterilaisten määrä pitäjässä lisääntyi 1900-luvulla, kun Suistamon eteläosaan rakennettiin rautatie, joka toi mukanaan uutta väestöä muualta.
Suistamolaisilla on ollut merkittävä rooli Suomen ortodoksisen kirkon syntymisessä. Suomen ortodoksisen kirkon isäksi kutsuttu Sergei Okulov oli suistamolainen, ja monet nykyisistäkin karjalais-ortodoksista pappissuvuista tulevat Suistamolta.
Karjalais-ortodoksiseen kulttuuriperintöön kuuluvat olennaisena osana myös vahvat kansanuskon piirteet, jotka ovat aikojen saatossa sulautuneet osaksi ortodoksista perinnettä. Tämä näkyy yhä tänä päivänä esimerkiksi vainajiin liittyvissä perinteissä, jumalatarhahmon eli Neitsyt Marian merkityksessä sekä tekstiiliperinteessä, kuten käspaikoissa ja sarafaanipukeutumisessa.
Suistamon Perinneseura edistää toiminnassaan karjalais-ortodoksista kulttuuriperintöä luterilaisia suistamolaisia unohtamatta.
Profeetta Elian kirkko Iisalmessa on osa kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennusympäristöä. Kirkon ikonostaasin ikonit ovat peräisin Suistamon Pyhän Nikolaoksen kirkosta (yläkuva). Suistamon kirkon kellot soivat nykyään Kiuruveden Pyhän Nikolaoksen kirkossa.
Suistamolaiset sodan jälkeen
Talvisodan sytyttyä 1939 suistamolaiset joutuivat lähtemään evakkoon kiireellä ja osa kovilla pakkasilla joulukuussa. Uusi evakkoon lähtö tuli eteen kesällä 1944, kun Suomi joutui luovuttamaan osan alueestaan Neuvostoliitolle ja suistamolaiset joutuivat siirtymään lopullisesti pois kotiseuduiltaan.
Suistamolaiset sijoitettiin pääosin Ylä-Savon kuntiin Iisalmeen, Kiuruvedelle, Lapinlahdelle ja Sonkäjärvelle. Osa suistamolaisista päätyi myös Lapualle. Suistamolaisten järjestäytyminen alkoi sotien jälkeen, kun Suistamo Seura ry perustettiin Iisalmeen vuonna 1948. Seura toimi alkuvuosina valtakunnallisena yhdistyksenä, kunnes Pääkaupunkiseudun Suistamolaiset (nyk. Suistamon Perinneseura) rekisteröityi omaksi yhdistyksekseen vuonna 1951. Myös Joensuuhun perustettiin pitkien välimatkojen takia oma yhdistys, Joensuun Seudun Suistamolaiset ry, vuonna 1964.
Rajakarjalainen identiteetti ja kulttuuriperintö alkoi elpyä pikkuhiljaa uusilla paikkakunnilla, ja suistamolaiset olivat aktiivisesti mukana rakentamassa ja restauroimassa esimerkiksi Iisalmen Evakkokeskusta, Profeetta Elian kirkkoa, Kiuruveden Pyhän Nikolaoksen kirkkoa sekä monia Ylä-Savon tsasounia. Myös karjalais-ortodoksinen pruasniekkaperinne elpyi Evakon pruasniekan myötä.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kotiseutumatkailu Suistamolle alkoi. 90-luvun suurimpia suistamolaisvoimin toteutettuja saavutuksia oli Suistamon kirkonkylän Pyhän Nikolauksen puukirkon peruskorjaus. Toiminta Suistamolla elpyi jälleen 2010-luvulla, kun Suistamon Perinneseura elvytti vanhan laulujuhlaperinteen. Ukrainan sota on katkaissut Perinneseuran järjestämät kotiseutumatkat toistaiseksi.
Koululaisia Suistamon kirkonkylällä.
Näkymä kirkonmäeltä Suistamon seminaarille päin.
Veneilemässä Piensaran järvellä. Aino Pieviläinen, Aino Lahti, Santtu Salonen, Veera Salonen.
Tanssit Piensaran pruazniekkapaikalla.
H. J. Vilanderin mylly Homilassa.
Sankarihautajaiset.
Sankarihautajaiset, taustalla Pyhän Nikolaoksen kirkko.
Suistamon kirkonkylän tsasouna.
Suistamon alakansakoulu.
Suistamon seminaari.
Jenny ja Annikki Janatuinen pyykillä Alatunlammen rannalla.
Alattulaisia Jänisjärven rannalla.
Loimolan tyttöjä.
Pavel Salosen karjapiha ja Mari Korniloffin talo Piensarassa.
Pauli Riipisen kaurapellolla Alatussa.
Rakenteilla Jelkäsen talon jatko. Niilo Termä (oik.), Stepan Termä. Jalovaara.
Suistamon kirkonkylä.
Homilan kylä.
Iivo Härkösen talo Äimäjärvellä.
Sopenkoski Jänisjoella.
Shemeikan ja Vornasten runolaulajasukujen muistomerkki Tolvajärvellä.
Vedenpyhitys Suistamojärvellä, keskellä arkkipiispa Herman.
Sankarivainajien arkut Pyhän Nikolaoksen kirkossa.
Kristinoppikoululaisia retkellä.
Suistamolaisia voimistelijoita SVUL:n juhlilla.
Suistamon seminaarin oppilaita ja opettajia.
Suistamon kirkonkylä.
Sotilaspoikia.
Näkymä kirkolta Alattuun päin.
Vedenpyhitys Timo Votkinin rannassa.
Kristinoppikoululaisia Pyhän Nikolaoksen kirkossa.
“Nauru ja itku ovat osa minua.”
Videolla Suistamon Äimäjärvellä vuonna 1939 syntynyt runolaulaja Aira Rissanen kertoo isoäitinsä Oksenja Mäkiselän elämästä ja esittää hänen itkujaan. Videon infotekstit: perinteentutkija Anna-Liisa Tenhunen, karjalankielinen tekstitys: Mika Saatsi. Tuotanto ja käsikirjoitus: Katja Lösönen.